Heippa sinulle, joka luet blogiani. Aloitin kirjoittamaan tätä blogia, koska minulla on tarve purkaa johonkin ahdistustani, pelkojani, toiveitani, suruani. En halua rasittaa enää ketään läheistäni näillä asioilla, olen puhunut ystävilleni, perheelleni ja jopa tuttavilleni avoimesti niistä kolmesta keskenmenosta jotka sain ennen toista lastani. En kuitenkaan puhunut niistä avoimesti ennenkuin jälkeenpäin, kun minulla oli vauva sylissäni.

Tästä viimeisimmästä, neljännestä keskenmenostani en ole kertonut kuin miehelleni, äidilleni ja serkulleni mutta he ovat erittäin läheisiä. En ole kertonut että edes yritämme kolmatta lasta, sillä jollakin kieroutuneella tavalla pelkään sen tuovan epäonnea (tosin voiko paljoa enempää sitä epäonnea yhdelle pariskunnalle tässä asiassa suoda :( ) 

Kerronpa viimeisimmästä eli kuudennesta raskaudestani. Toisen lapsen saatuani tiesin että haluaisin vielä yhden lapsen. Ajattelin vielä että olenpa ahne kun vielä kolmannenkin haluan kun vihdoin sain toisen, että eikö minun kuuluisi olla tyytyväinen siihen mitä minulla on. Tiesin olevani todella onnekas. Silti sisälläni oli todella voimakas tunne siitä, että perheessämme kuuluisi olla vielä yksi lapsi. Ennenpitkää sain myös mieheni suostumaan yrittämään kolmatta pienokaista, arvokasta. 

Jo ennen ensimmäistä yrityskiertoa minulla oli vahva tunne siitä, että tulen heti raskaaksi ja että tällä kertaa kaikki menee hyvin. Vahva tunne minulla oli siitä syystä että aikanaan kahden keskenmenoni jälkeen aloin homeopaatin ja ravintoterapeutin ohjeesta syömään todella terveellisesti, ensimmäiset neljä kuukautta lähes pelkästään raakaravintoa ja lisäksi jätin pois gluteenin. Tämän muutoksen jälkeen tulin heti raskaaksi vuoden tauon jälkeen. Tämä raskaus päättyi jo rv 5+0, mutta uskon sen johtuneen liian nopeasta ruokavalion muutoksesta, sillä minulla oli aluksi maha ihan sekaisin lisääntyneestä raakaruuasta. Keskenmenovuodon jälkeen aloimme heti yrittää vauvaa uudelleen, ilman yksiäkään kuukautisia välissä. Meillä tärppäsi jälleen samantien ja tällä kertaa saimme terveen pienen pojan syliin asti. Raskausaika oli henkisesti etenkin alussa yhtä helvettiä, mutta siitä kerron tuonnempana. Kun nyt raskauduin 1. Yrityskierrosta, pelkäsin tietenkin enkä todellakaan pitänyt itsestäänselvyytenä että meille vauva tulisi, mutta olin kuitenkin hitusen luottavaisempi kuin edellisellä kerralla. Elinhän taas lipsumisen jälkeen laktoositta ja gluteenitta ja hyvin terveellisesti syöden.

Viimeisimmässä raskaudessa tunsin ovulaation todella vahvana ja pian ovulaation jälkeen tiesin raskautuneeni. Alusta asti, jo ennen raskaustestiä minua kuitenkin epäilytti se, että rintani eivät olleet yhtään kipeät. Kaikissa edellisissä viidessä raskaudessani ensimmäinen raskausoire oli kipeytyneet rinnat. Googletin asiaa paljon ja yritin uskoa siihen, että samalla äidillä eri raskaudet voivat olla hyvinkin erilaisia keskenään. Kuitenkaan en ollut aivan vakuuttunut. Joka tapauksessa 24.2 tein ensimmäisen raskaustestin, silloin oli kp 24/27-28 ja testi näytti plussaa. Oireina oli lievää etomista ja lievää väsymystä, huimausta ja hengästymistä. Lisäksi tunsin nippailua oikealla munasarjoissa (?). Seuraavana aamuna tein vielä toisen testin ja sekin näytti plussaa. 

Olin varovaisen onnellinen raskaudestani ja ajattelin että ei helvetti, tämä on niin selvä asia että gluteeni on aiheuttanut minulle keskenmenot sillä nyt tärppäsi ensimmäisestä yrityskierrosta. Olin tulevana viikonloppuna menossa kolmen kaverini kanssa yhtä keikkaa katsomaan ja olin päättänyt sitä ennen tehdä vielä yhden raskaustestin, tällä kertaa clear blue viikkonäytöllisen testin. Ajattelin, että mikäli raskaus on keskeytynyt näyttää testi 1-2 raskausviikkoa ja mikäli se on jatkunut, sen pitäisi aikaisesta ovulaatiostani johtuen näyttää 3+ tai edes 2-3. Tein tämän testin perjantaina, jolloin olin laskujeni mukaan raskausviikolla 5+4 eli kaiken järjen mukaan testiin piti tulla 3+. Tein testin kädet vapisten ja 3+ Siihen tuli tulokseksi. Olin taasen hieman helpottuneempi. 

Seuraavana päivänä oli tuo keikka illalla ja söin ravintolassa keikkaa ennen salaatin, jossa oli juustoa. Varmistin tilausta tehdessäni, että onhan juusto laktoositonta (minulla on todettu paha laktoosi-intoleranssi, joten olen välttänyt myös laktoosia). Tarjoilija kertoi sen olevan. Palasin pöytääni ja muistin, että pitäähän minun vielä pyytää leipä gluteenittomana. Aloitettuani salaatin ja sämpylän syömisen, minulla meni maha sekaisin lähestulkoon samantien ja tuli ilmavaivoja, juuri sellaisia kun olen syönyt laktoosia/gluteenia. Tajusin, että koska olin tilannut gluteenittoman sämpylän eri kerralla kuin laktoosittoman juuston, ei tarjoilija varmaan muistanut että sämpylän pitäisi olla laktoositonkin. Menin vähän paniikkiin sillä ensimmäinen pelkoni oli että raskaus menee kesken. (Tiedän, hullua, mutta kolmen keskenmenon jälkeen normaalia). En voinut kuitenkaan sanoa kenellekään mitään ja pidin pelkoni omana tietonani. Loppuillan kärsin ilmavaivoista ja mahakivusta ja pelkäsin :( 

Seuraavana päivänä alkoi tulla ruskeaa tuhrua. Ensin ihan vähän pyyhkiessä. Olen niin tottunut pelkäämään keskenmenoa että automaattisesti vessassa käydessäni tarkistan tilanteen. Kaikissa raskauksissani, myös onnistuneissa minulta on tullut ruskeaa tuhrua. Tälläkin kertaa se kuitenkin pelästytti, etenkin kun olin edellisestä illasta asti pelännyt että näin kävisi. Minun teki mieli soittaa ravintolaan ja tarkistaa, oliko heidän gluteenittomassa sämpylässään laktoosia, mutta annoin asian olla. Se ei muuttaisi mitään paitsi että saisin tietää varmuudella oliko sämpylässä tai juustossa kuitenkin sitä mitä ei saisi. Sunnuntain ramppasin vessassa varmistamassa tilannetta ja iltaa kohden vuoto lisääntyi. Olin jo varma että kesken menee ja seuraavana päivänä alkoi alaselkä kipeytyä ja iltapäivään mennessä kivut olivat kuukautiskipuja voimakkaampia ja pian aloin vuotaa kunnolla. 

Tavallaan olin osannut odottaa tätä, tavallaan uskalsin jo luottaa ja iloita. Onko tämä keskenmeno ollut vain huonoa tuuria vai onko elimistöni näin herkkä gluteenille ja laktoosille ? Tuntuu niin epäreilulta, että toiset käyttävät alkoholia, tupakkaa ja jopa huumeita ja saavat tuosta vain vauvoja ja toiset eivät, vaikka tekisivät mitä. Tällä hetkellä on kulunut viikko keskenmenosta ja aluksi vuoto oli runsasta, klönttistäkin, sitten se jo alkoi rauhoittua. Eilen illalla tunsin taas ison möykyn ja tänään olen vuotanut taas enemmän. Tuntuu todella pahalta, mutta olen kuitenkin toiveikas. Kyllä me todennäköisesti vielä se kolmaskin nyytti saadaan, mutta kuinka paljon pelkoa ja kärsimystä joudumme kestämään sitä ennen. Olen ollut taas aika down-fiiliksillä ja tuntuu että edellisten keskenmenojen tuntemukset ja ahdistukset kasautuvat vielä tähänkin keskenmenoon. Tilannetta ei helpota se, että olen edelleen hengästynyt ja välillä huimaa. Välillä koen toivon kipinöitä lukiessani googlesta löytämiäni onnellisia kirjoituksia keskenmenoista, joissa selviääkin äidin odottaneen kahta ja että ultrassa löytyykin syke. Tämä on itseni kiduttamista ja ihan hullua. Tiedän että kesken se meni tämäkin raskaus. Loppuisi edes tämä vuoto ja nämä oireet että pääsisi yrittelemään taas. Pääsisi elämässä eteenpäin.